Minne lähdit ja kuinka kauan matka kesti?
Lähdin Everest-vaellukselle Nepaliin – se oli jo toinen vierailuni tässä upeassa maassa. Matka, mukaan lukien lennot, kuljetukset ja itse vaellus, kesti kolme viikkoa. Jokainen päivä oli erilainen, täynnä uusia näkymiä, haasteita ja hiljaisuutta, jota ei kotona helposti koe.
Oliko kyseessä yksinmatka vai matkustitko jonkun kanssa?
Alkuperäinen suunnitelma oli klassinen tyttöjen matka – neljä ystävää, jotka päättivät lähteä hieman epätavalliselle seikkailulle. Lopulta kuitenkin tiimiimme liittyi kaksi miestä. Järjestimme kaiken itse, lentoliput ja majoituksen, ja vaelluksella meitä seurasi yksi kokenut nepalilainen opas, joka oli meille tukena ja inspiraationa.
Mikä oli tämän matkan pääasiallinen tavoite tai motivaatio?
Rehellisesti sanottuna – tavoitteena ei ollut ”valloittaa” Everestin perusleiri, vaan pikemminkin löytää itseni uudelleen. Minun piti hidastaa vauhtia. Poistua päivittäisestä velvollisuuksien, päätösten ja jatkuvan ajattelun pyörteestä. Halusin puhdistaa pääni, antaa sen vihdoin olla hetken, ilman paineita, ilman odotuksia.
Nepal on tässä mielessä maaginen paikka – elämän yksinkertaisuus, vuorten hiljaisuus, temppeleiden upea energia, paikallisten ihmisten hymy ja näkymät lumisiin vuorenhuippuihin, kaikki tämä pakottaa ihmisen olemaan tässä ja nyt. Ja kun sitten ensimmäistä kertaa katsot Everestiä, se pysäyttää sinut täysin. Ei sen korkeuden tai paikan maineen takia, vaan sen hiljaisen voiman takia, jonka siitä tunnet.
Tämä matka oli minulle paluu itselleni – iloon tavallisista asioista, kiitollisuuteen, sisäiseen rauhaan. Se oli matka paitsi Himalajan vuorille, mutta ennen kaikkea matka sisälle.
Missä maastossa käytit kenkiä eniten?
Barefooty -kenkiä oli jalassani käytännössä koko vaelluksen ajan – alhaisemmista korkeuksista siihen hetkeen, kun alkoi sataa lunta ja minun piti vaihtaa vaelluskengät. Kävelin niillä kivisillä poluilla, kyläteillä, portaissa ja pölyisillä osuuksilla. Käytin niitä kuitenkin paitsi vuorilla myös kävellessäni Kathmandussa ja lentokoneessa, koska ne ovat erittäin mukavat ja kevyet. Ne olivat useimmin käyttämäni ”kumppani” koko matkan ajan.
Miten kengät toimivat – mitä korostaisit mukavuuden, kestävyyden tai toimivuuden kannalta?
Ne toimivat erinomaisesti. Korostaisin erityisesti sitä, kuinka luonnollisesti niissä voi liikkua – jalka voi toimia niin kuin sen pitääkin, ja sen ansiosta tunsin oloni vapaammaksi ja kevyemmäksi. Ei painaumia, ei puristusta – edes pitkän päivän jälkeen. Samalla yllätti niiden kestävyys – huolimatta päivittäisestä rasituksesta vaativammassa maastossa ne pysyivät täydellisessä kunnossa. Ne kuivuvat nopeasti, hengittävät hyvin ja toimivat yksinkertaisesti. Yhdessä laadukkaiden sukkien kanssa ne olivat erittäin mukavat ja luotettavat kengät.
Oliko kengissä jokin ominaisuus, joka yllätti sinut matkan aikana?
Yllätyin siitä, että tunsin oloni vakaaksi ja varmaksi niissä jopa kivisellä ja epätasaisella pinnalla. Aluksi ajattelee, että tarvitsee paksun pohjan, mutta usein päinvastoin – riittää, että jalka toimii oikein ja aistii maaston. Olin iloisesti yllättynyt siitä, että pystyin kulkemaan niillä todella suuren osan vaelluksesta ilman väsymystä tai ylikuormitusta. Barefooty-kengät ovat minulle kevyyden symboli – paitsi fyysisesti, myös henkisesti. Ne muistuttavat minua siitä, että hidas, luonnollinen ja omaa kehoa kunnioittava kulkeminen on paras tapa liikkua.
Voitko kuvata jonkin merkittävän kokemuksen tai hetken, joka liittyy matkaan (ja mieluiten myös kenkiin)?
Yksi unohtumattomista hetkistä oli, kun tajusin päivän mittaisen vaelluksen jälkeen, että olin unohtanut vaelluskengät Namche Bazariin. Siinä hetkessä ajattelin, että tilanne ei ole aivan ihanteellinen, mutta en panikoinut – tiesin, että maasto ei ole vielä niin vaativa ja että voin jatkaa matkaa paljain jaloin. Todellinen ongelma syntyisi vasta myöhemmin, kun lumi tulisi ja vaelluskengät olisivat välttämättömiä.
Onneksi nepalilainen oppaamme hoiti asian nopeasti ja paikallisen yhteisön 15-vuotias poika toi minulle vaelluskengät vielä samana iltana. Tämä hetki ilahdutti minua suuresti ja osoitti, kuinka paljon paikallisiin ihmisiin voi luottaa.
Oliko matkalla vaativampia osuuksia, joissa kengät todella osoittautuivat hyödyllisiksi?
Yksi vaativimmista osuuksista oli päivä, jolloin laskeuduimme pitkään – kävelimme useita tunteja putkeen kivistä polkua, jossa jokainen askel vaati keskittymistä. Maasto oli epätasainen, täynnä irtokiviä ja juuria. Olin yllättynyt siitä, kuinka paljon voin luottaa barefooty-kenkiin. Koska tunnen niissä jokaisen epätasaisen pinnan, kävelin tunteen mukaan, askel askeleelta.
Monet ihmiset ajattelevat, että barefooty-kengät eivät sovi vuorille. Minä puolestaan huomasin, että kun jalka todella toimii niin kuin sen pitäisi, se pystyy paljon enemmän kuin olisin odottanut. Se oli hieman haastavaa – mutta selvisin siitä helposti, kirjaimellisesti.
Suosittelisitko jalkineitamme muille, jotka harrastavat samanlaista matkailua?
Ehdottomasti. Tietenkin se riippuu kunkin henkilön kokemuksesta ja tottumuksista, mutta jos henkilöllä on jo kokemusta paljasjaloista ja hän tietää, miten hänen kehonsa reagoi niihin, ne voivat olla loistava kumppani myös näin pitkälle ja vaativalle vaellukselle. Minulle paljaat jalat olivat matkan aikana vapauden, keveyden ja maan kanssa kosketuksessa olemisen symboli. Vaikka joissakin kohdissa laitoin vaelluskengät jalkaan, palasin aina mielelläni paljaisiin jalkoihin.
Mitkä kolme sanaa kuvaavat parhaiten kokemustasi kengistämme?
Keveys – vapaus – luottamus.
